Salibandyn harrastekustannukset maltillisella tasolla Iisalmessa30.03.2015 Julkisuudessa on viime viikkoina otettu esille lasten ja nuorten seuraharrastamisen nousseet kustannukset – syystäkin. Kymmenessä vuodessa lähes jokaisen urheilulajin vuosikustannukset 11–14-vuotiaiden keskuudessa ovat nousseet huimasti monilla tuhansilla euroilla. Myös halpana lajina pidetyn salibandyn vuosikustannukset olivat tutkimuksen mukaan kaksinkertaistuneet vuodesta 2001 vuoteen 2012. Kuluihin on laskettu seuran jäsenmaksut, lisenssit, varusteet, matkakulut ja ylipäänsä kaikki harrastukseen liittyvät kulut. Tilanteen on huomannut myös FBI:n varapuheenjohtaja Tero Haverinen.
Onneksi suurempaa nousua on tapahtunut lähinnä Etelä-Suomessa ja suurseuroissa, joissa harjoituskerrat ovat vuosien mittaan lisääntyneet, ja sen myötä hallimaksuihin tarvitaan enemmän rahaa. Isommilla seuroilla on usein jo kokopäiväisiä työntekijöitä seuratoimijoina ja valmennuspäälliköinä, joiden palkat pitää maksaa. Esimerkiksi helsinkiläisessä Tapanilan Erässä 14-vuotiaiden kilparyhmän vuosikulut ovat 1900 euron luokkaa ja kuopiolaisessa Welhoissa 1200 euroa. FBI:ssä vuosikulut on saatu pidettyä huomattavasti alhaisempina. Kilpasarjaan osallistuvien D2- ja F1-junioreiden seuran veloittamat kausimaksut ovat parin sadan euron tietämillä, mihin kuuluvat hallivuorot, seuran jäsenmaksu, ohjaajan palkkio sekä pelimatkat. Seuran kausimaksun lisäksi pelaajilla tulee olla liiton pelaajalisenssi, joka maksaa syntymävuodesta ja vakuutuksesta riippuen 36-102 euroa. - Iisalmessa on hyvät puitteet lajin harrastamiselle. Kokemuksella voidaan todeta, että Itä-Suomen yksi hienoimmista halleista on meidän käytössämme. Halliolosuhteiden lisäksi kaupungin liikuntatoimi suhtautuu kannustavasti ja joustavasti toiminnan pyörittämiseen, ja esimerkiksi hankkeita ja koulutuksia tuetaan myös kaupungin toimesta, seuran puheenjohtaja Jukka Hakola kertoo.
Kausi- ja lisenssimaksujen lisäksi on muita varsin yksilöllisiä kulueriä. Pelaajan varusteisiin kuuluvat sisäpelikengät, maila, suojalasit ja shortsit. Hyvät sisäpelikengät saa n. 50 eurolla, mailan 30-100 eurolla, suojalasit ja shortsit 15 eurolla. Seura-asuja on mahdollista ostaa, mutta ne eivät ole pakolliset. Esimerkiksi jääkiekossa ongelmaksi on noussut varusteiden osalta se, että yhä nuoremmat käyttävät kallista komposiittimailaa puumailan sijaan. Samankaltaista ”ongelmaa” on havaittu myös salibandyssäkin. - Salibandyssä käytettävien varusteiden hinnat ovat nousseet. Harrastaminen on osittain mennyt kilpavarusteluksi eli ostetaan kalliimpia ja laadukkaampia harrastusvälineitä, vaikka edullisemmillakin pelaaminen on yhtä mukavaa, Haverinen sanoo. Kaiken kaikkiaan kilpajoukkueessa pelaavilla junioreilla vuosikulut liikkuvat FBI:ssä noin 400-500 euron hujakoilla ja harrastejoukkueissa pelaavilla vuosikulut ovat noin 200-300 euroa, mikä on todella edullista verraten moneen muuhun joukkuelajiin. Tämä on mahdollista suhteellisen edullisten harjoitusvuorojen ansiosta. Edellä mainittuihin hintalaskelmiin on huomioitu varustehankinnat, sekä kilpajoukkueiden osalta sarjaan ilmoittautumiskulut sekä pelimatkoista koituvat matkakulut. Yrityksiltä saatava taloudellinen tuki on tärkeässä roolissa toiminta kustannuksien kattamisessa, niin kuin aina seuratoiminnoissa. On todella hienoa, että yrityksillä on myönteinen asenne lasten ja nuorten liikkumista kohtaan, mikä on todella tärkeää yhteiskunnan toimintojen ylläpitämiseksi.
Miten sitten kuluja saataisiin vielä nipistettyä pienemmiksi? Lähteet: Kari Puronahon tutkimus: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2014/liitteet/okm5.pdf?lang=fi Yle Urheilun juttu aiheesta: |
- Kaupunkina Iisalmi on tarpeeksi suuri, jotta se voi mahdollistaa useiden lajien harrastamisen, mutta toisaalta niin pieni, että monesti samat nuoret liikkuvat eri lajien välillä. Seuramme yhtenä tavoitteena onkin tavoittaa mukaan liikkumaan myös niitä lapsia ja nuoria, jotka eivät ole välttämättä innostuneita kilpaurheilusta. Kipinä kilpaurheiluun voi syttyä myös kevyemmältä harrastepolulta, Hakola jatkaa.