Agenttien agentti - Oodi Tero Haveriselle

Tero Haverisen mittava pelaajaura päättyi keväällä 2018. Kukaan ei sitä tuolloin uskonut, koska olimme juuri hävinneet nousukarsintasarjan ja pistimme puheet pettymyksen piikkiin. Viimeistään nyt se on uskottava, kun pelinumero jäädytetään. Innoitus tähän kirjoitukseen tuli SSV-ikoni Mikael Järvestä, josta maalivahti- ja nykyinen lajipersoona Toni ”Ylijohtava” Lötjönen kirjoitti Järven uran päätyttyä. Lötjönen tituuleerasi Järveä ”kapteenien kapteeniksi”, mutta Haverisen kohdalla on syytä puhua isommalla skaalalla.

Haverisessa ja Järvessä on paljon samaa. Molemmat edustavat suunnilleen samaa ikäluokkaa (Järvi synt. 1977, Haverinen 1980), kumpikin lopetti samoihin aikoihin ja molempien suhtautumisessa lajiin on samankaltaisuuksia. Järvi tunnettiin pelikentillä lempinimellä ”Metsuri”. Haveriselle ei noin raflaavaa lisänimeä koskaan annettu, mutta ”Teukka” itsekin kuvaili pelityyliään periksiantamattomaksi taistelijaksi. Ei Tero ole pistepörssien kärjessä koskaan keikkunut, mutta joukkueessa hän on ollut aina johtava luottopelaaja. Vastustaja ei saanut pelikentillä mitään ilmaiseksi ja voitonhalu oli mieletön. Vaikka asenne työnteon suhteen oli ehdoton, niin silti Terolta löytyy sopivasti myös pilkettä silmäkulmasta.

Ensikohtaamiseni Teron kanssa on jäänyt mieleen. Olin itse tuolloin juniori-ikäinen pelaajanalku ja meillä oli pelit Iisalmessa. Omat valmentajat olivat estyneitä tuohon otteluun, mutta Tero tuli tapansa mukaan tuuraamaan, kun tarve oli. Kovin isoja taktisia elementtejä hän ei tietenkään halunnut korostaa, mutta yksi lause jäi mieleen: ”Minä vihaan häviämistä”. Valitettavasti joukkueen taso ei tuossa ottelussa voittoon riittänyt, mutta tuo lause jäi takaraivoon. Totta kai tiesimme Teron olevan edustusjoukkueen pelaajia, mutta olemuksellaan Tero toi edustusjoukkueen mentaliteettinsa junnupuolelle yhdellä lauseella. Töitä pitää tehdä ja olla henkisesti vahva, jotta tie joskus edustusjoukkueeseen urkenisi.

Tuon kohtaamisen jälkeen olemme tehneet Teron kanssa paljon yhteistyötä monessa muodossa: pelaamalla samassa joukkueessa, olemalla joukkueen taustoilla, valmennuksessa ja seuratyössä. Suurimmilta osin ajatukset ovat olleet samat ja asioita on ollut helppo viedä eteenpäin. Siinä missä ihailen Teroa suuresti on halu tehdä asiat huolella. Edustusjoukkueen valmennuspesti ei tällä kaudella ollut mahdollinen, koska Tero koki, ettei pysty keskittymään asiaan täysillä. Tätä asennetta on pakko kunnioittaa, vaikka luonnollinen jatko hänen uralleen ulkopuolisen silmin olisikin ollut valmentaja. Vajavaisesti tekeminen ei Teron luonteeseen kuitenkaan sovi.

Mikael Järvi voitti urallaan käytännössä kaiken. Terolle ei Iisalmessa ole annettu mahdollisuuksia kovin suuriin saavutuksiin, mutta pitkäjänteisestä työstä kertoo hänen kokemansa kaksi 2. divisioonanousua ensin pelaajana, sitten valmentajana. Kentällä hänelle suuri kunnia siitä, että Iisalmessa ylipäätään pelataan salibandya miesten tasolla. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun Tero on miettinyt uransa jatkoa, mutta vaikeinakin aikoina hän on lopulta jatkamispäätöksen tehnyt. Heikkoina vuosina pelaajiakaan ei ole oikein ollut, mutta Tero on omalla työllään saanut joukkueen puhaltamaan yhteen hiileen ja tekemään töitä pienelläkin nipulla. Tämä kausi on sillä saralla (ainakin vielä) poikkeuksellinen, että Teron päätöstä siirtyä sivuun edustusjoukkueen jokapäiväisestä toiminnasta pitää jo melkein uskoa. Se on pitkän kappaleen loppu. Onneksi uuden kappaleen voi aina aloittaa.

Seuratoimijoille Haverisen paidan jäädyttäminen oli täysin selkeä asia. 16 kautta edustusjoukkueessa, lukuisia kausia kapteenina ja valmentajana sekä pitkä tausta hallituksessa koko seuran kehittämisessä. Laajemmin Iisalmessa tätä saatetaan lajin pienuuden takia ihmetellä. Teron merkitys ei ole kuitenkaan olennainen osa pelkästään FBI:n tarinaa, vaan myös iso osa iisalmelaista liikuntakulttuuria monenkaan sitä tietämättä. Suosittelen pohtimaan, kuinka paljon Iisalmen kokoisessa kaupungissa on ihmisiä, jotka oikeasti näkevät vaivaa, että lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus liikkua. Väitän, että Tero on liikuttanut Iisalmessa jo satoja, ellei tuhansia lapsia. Oli kyse sitten FBI:n omasta junioritoiminnasta tai kyläkoulujen sählyturnauksesta, niin Tero on ollut usein paikalla. Paidanjäädytys ei ole kunnianosoitus pelkästään pitkälle pelaajauralle, vaan myös kaikelle muulle työlle. Sitä työtä kannattaa tulla kunnioittamaan liikuntahallille lauantaina.

Esko Seppälä